Jukka Keskitalo, uskonnottomat ja kantelut
24.05.2018
Kari Hännikäinen
Kirkolliskokouksessa 16.5.2018 ruodittiin koulujen uskonnollisia tilaisuuksia. Kirkon kansliapäällikkö Jukka Keskitalo vastasi kokousedustajan kysymykseen koskien laillisuusvalvojille tehtyjä koulujen uskonnollisia tilaisuuksia käsitteleviä kanteluita. Itse kysymyksessä oli niin paljon väärin ja harhaanjohtavaa, että pelkästään siihen vastaaminen vaatisi oman blogi-kirjoituksen. Kysymys sinänsä noudatteli kysyjän mielipidekirjoitusta Seinäjoen Sanomissa 16.5.2018, ja tähän olenkin jo antanut vastineen. (Keskustelua käydään 41 min kohdalta eteenpäin)
Jukka Keskitalon mukaan positiivinen uskonnonvapaus on mahdollista kouluissa ja päiväkodeissa myös nykyisten säännösten voimassa ollessa. Hän mm. viittaa eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen taannoin antamaan päätökseen, jossa hänen mielestään todetaan, että koulussa voidaan pitää uskonnollisia tilaisuuksia jos samalla varmistetaan, että on olemassa aito mahdollisuus uskonnottomaan vaihtoehtoon (ja näinhän siellä todetaankin). Hän mainitsee, ettei siis laisinkaan vähättele uskonnottomien ihmisten oikeuksia tässä yhteydessä.
Paitsi, että hän samassa puheenvuorossa on juuri tehnyt niin.
Keskitalon mukaan ”uskonnottomien tahojen” kuten Uskonnottomat Suomessa ry:n tavoitteena on kanteluiden kautta tehdä koulujen uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä niin vaikeaa, että niistä käytännössä luovutaan. Kaikki Kantelupukin kantelut ovat lähtöisin koululaisten tai päiväkotien lasten huoltajilta. Uskonnottomat Suomessa ry allekirjoittaa ne siitä syystä, että varsinainen katelija haluaa välttää leimautumisen ja pysyä anonyyminä.
Kantelupukkiin on tullut noin 350 yhteydenottoa ja avunpyyntöä, sen kautta on tehty noin 60 kantelua ja päätöksiä on saatu vajaat 50.
Mutta kuitenkin kirkon kansliapäällikön mukaan te kaikki lukemattomat vanhemmat, huoltajat ja opettajat, jotka olette olleet Kantelupukkiin yhteydessä, pyytäneet neuvoja ja tehneet mahdollisesti kauttamme kantelun laillisuusvalvojille:
ette te oikeasti ole olleet huolissanne oppilaiden uskonnon ja omantunnon vapauden sekä yhdenvertaisen kohtelun toteutumisesta tai muutenkaan lastenne kohtelusta. Te olette ”taho”, jonka tarkoituksena vain on tehdä uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä niin vaikeaa, että niistä luovutaan kokonaan.
Jos tämä ei ole teidän vanhemmuutenne ja oikeuksienne vähättelyä, niin mikä sitten on?
Eikä tämä vähättely rajoitu vain uskonnottomiin. Koulut kirkon kanssa yhteistyössä järjestävät aamuhartautta, jouluhartautta, koulunalkamishartautta, keväthartautta, pääsiäishartautta, pellon siunauista, virsivisaa etc. Vastaavasti kouluissa, joissa on paljon muslimeja, voitaisiin Keskitalon mukaan ramadanin aikana todeta, että ”meillä on nyt sellaisia oppilaita, jotka paastoavat.”
Keskitalon mukaan olisi hyvä, että tavalliset lasten vanhemmat alkaisivat pitää ääntä asioista. Kantelupukin kautta tehtyjen kantelujen taustalla ovat aina tavalliset lasten vanhemmat tai opettajat. Varsinainen kantelun tekijä on aina paikan päällä oleva taho. Mutta nämä varmaan ovat sitten Keskitalon mukaan vääriä vanhempia.
Tuossa Keskitalon mainitsemassa apulaisoikeusasiamiehen päätöksessä (kantelu oli tehty Kantelupukin kautta) ei ollut kyse siitä, että koulussa ylipäätään järjestetään aamuhartauksia vaan siitä, MITEN niitä järjestetään. Suurimmassa osassa kanteluita on juuri kysymys siitä, että vaihtoehtoisia tilaisuuksia ei järjestetä, tilaisuuksista ei tiedoteta tai vaihtoehtoiset tilaisuudet eivät vastaa uskonnollista tilaisuutta.
Joistakin päätöksistä löytyy Kantelupukin sivuilta tiivistelmät ja jokainen voi niihin itse tutustua.
Perustuslakivaliokunta on todennut:”Sellaiset uskonnon harjoittamiseksi katsottavat tilaisuudet (esim. sisällöltään uskonnolliset päivänavaukset ja ohjatut ruokarukoukset), joita mahdollisesti järjestetään osana koulun normaalia päivittäistä toimintaa, voivat sen sijaan muodostua etenkin julkisen vallan neutraalisuuden vaatimuksen ja indoktrinaatiokiellon näkökulmasta ongelmallisiksi.” Kaikki asiaa koskevat ohjeet ja säädökset on tehty, jotta näitä tilaisuuksia voitaisiin järjestää niin, että nuo ongelmat vältettäisiin. Kanteluissa on kyse ohjeiden ja säädösten noudattamisesta. Onko Keskitalon mielestä ongelma se, että kansalaisilla on mahdollisuus asettaa viranhaltijoiden toiminnan laillisuus arvioitavaksi? Ajatus on täysin vieras oikeusvaltiossa.
Päätteeksi kysyn, että jos meidän tarkoituksenamme on tehdä uskonnollisten tilaisuuksien järjestämisestä niin vaikeaa, että niistä luovutaan, niin miksi näillä sivuilla kerrotaan siitä, miten tilaisuudet järjestetään oikein, annetaan ohjeita tiedottamisesta, esitetään mallilomakkeita jne?
Toivoisin Jukka Keskitalon vähän perehtyvän aiheeseen ennen kuin hän seuraavan kerran asiasta jotain lausuu.
OPH:n uusien ohjeiden lähempi tarkastelu
12.05.2018
Kari Hännikäinen
HELSINGIN ja Tampereen vapaa-ajattelijayhdistysten sekä Uskonnottomat Suomessa ry:n ylläpitämä Kantelupukki.fi-palvelu on ollut toiminnassa vuodesta 2015. Palvelun tarkoituksena on neuvoa miten päiväkotien, koulujen ja iltapäiväkerhojen tulisi toimia uskontojen suhteen, jotta kaikkien perheiden kohtelu olisi säännösten mukaista. Palvelussa myös kerrotaan, mitä voi tehdä jos vaikuttaa siltä, että koulussa tai päiväkodissa ei näin toimita. Lisäksi palvelun kautta voi saada apua myös jatkotoimenpiteissä.
Kantelupukkiin on oltu yhteydessä noin 350 kertaa. Nämä yhteydenotot ovat sisältäneet neuvontaa, yhteydenottopyyntöjä kouluun tai päiväkotiin anonyymisti huoltajan tai oppilaan puolesta. Tapauksista lähes 60:ssä on päädytty tekemään kantelu koulun, lukion tai päiväkodin toiminnasta. Nämä kantelut on tehty Uskonnottomat Suomessa ry:n nimissä. Kantelut on lähetetty aluehallintovirastoon ja muutamassa tapauksessa ylemmille laillisuusvalvojille. Nämä siis ovat anonyymeja kanteluja, joissa asianosainen itse haluaa pysyä nimettömänä. Tämän lisäksi palvelun kautta on tehty muutamia kanteluja omalla nimellä.
Suurin osa Kantelupukkiin tulevista viesteistä koskee koulujen ja päiväkotien uskonnollisia tilaisuuksi tai yhteisiä juhlia. Näitä sekä ET:n opetuksen järjestämistä koskevat ohjeensa Opetushallitus (OPH) uusi alkuvuonna. Uudet ohjeet annettiin koskien varhaiskasvatusta, perusopetusta, lukioita sekä ammatillisia oppilaitoksia.
Lähetimme OPH:n johtaja Matti Lahtiselle muutaman tarkentavan kysymyksen ohjeisiin liittyen.
KP: Mitkä seikat johtivat laatimaan nyt julkaistuja ohjeita? Keitä tahoja/järjestöjä kuunneltiin ohjeita laadittaessa?
ML: Opetushallituksen ohjeet katsomusaineiden opetuksesta ja uskonnollisista tilaisuuksista kouluissa annettiin ensimmäisen kerran runsaat kymmenen vuotta sitten. Ohjeita on vuosien kuluessa päivitetty muutamia kertoja. Ohjeiden uusin päivitys tuli ajankohtaiseksi muutaman viime aikaisen eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kanteluratkaisun perusteella, jotka koskivat mm. eri katsomusaineiden opetusta samassa opetusryhmässä, uskonnollisille tilaisuuksille vaihtoehtoisen toiminnan järjestämistä ja henkilötietojen käsittelyä.
Varhaiskasvatuksessa ei ollut aikaisemmin vastaavaa ohjetta, mutta erityisesti uusien varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden antamisen myötä syntyi tarve ohjeiden antamiseen. Varhaiskasvatusta koskevat ohjeet perustuvat samoihin periaatteisiin ja tulkintoihin kuin eduskunnan perustuslakivaliokunnan vuosina 2002 ja 2014 tekemiin linjauksiin perustuvat koulutusta koskevat ohjeet. Varhaiskasvatusta koskevan ohjeen taustalla oli myös opetusministerin äskettäin antama vastaus (KKV 543/2017) kirjalliseen kysymykseen lapsen perusoikeudesta uskonnon harjoittamiseen varhaiskasvatuksessa.
Ohjeet on valmisteltu virkamiestyönä Opetushallituksessa. Lausuntokierrosta tai kuulemistilaisuuksia ei katsottu tarpeelliseksi, koska kysymyksessä oli lähinnä laillisuusvalvojien ratkaisuihin perustuva ohjeiden päivitys. Opetushallitus on vastaanottanut lukuisia kannanottoja erityisesti uskonnon harjoittamisesta kouluissa ja oppilaitoksissa. Kannanottojen perusteella ohjeita on pyritty selkeyttämään erityisesti uskollisten tilaisuuksien ja niille vaihtoehtoisen toiminnan järjestämisen osalta.
KP: Vapaaehtoisen teon lähtökohta on aina yksilössä itsessään. Pakotetun teon lähtökohta on ulkopuolinen siten, ettei tekijä vaikuta siihen. Perustuslakivaliokunta totesi 2014 mietinnössään, ettei pidä uskonnon ja omantunnon vapauden kannalta ongelmallisina uskonnollisia tilaisuuksia, joista tiedotetaan etukäteen ja joihin osallistuminen on kaikille vapaaehtoista. Miten tämä vapaaehtoisuus näkyy näissä ohjeissa, kun tilaisuudet ovat kuitenkin valinnaisia ja ottaen huomioon, että kyse on kuitenkin pakollisen peruskoulun yhteydessä järjestettävästä toiminnasta?
ML: Koulujen toiminta-aikana toteutettavat uskonnolliset tilaisuudet ja niille vaihtoehtoinen toiminta ovat oppilaille kuuluvia yhteisiä tapahtumia. Koulut vastaavat muun muassa oppilaiden turvallisuudesta niiden aikana. Ohjeiden mukaan oppilailla/huoltajilla on vapaus valita, osallistuvatko uskonnolliseen tilaisuuksiin tai niille vaihtoehtoiseen toimintaan riippumatta siitä, kuuluvatko johonkin uskonnolliseen yhdyskuntaan tai eivät.
Koulut voivat myös päätyä siihen, ettei uskonnollisia tilaisuuksia järjestetä koulun toiminta-aikana. Opetushallitus ei ohjeissa suosittele eikä kiellä uskonnollisten tilaisuuksien tai toimitusten järjestämistä. Edellä todettu koskee vastaavasti myös varhaiskasvatusta.
KP: Miten koulussa/päiväkodissa voidaan käytännössä järjestää ruokarukouksia siten, ettei niihin osallistumaton lapsi leimaannu?
ML: Vastuu järjestelyistä kuuluu varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäjille. Järjestelyt voivat vaihdella tilojen ja olosuhteiden mukaisesti. Kysymykseen voi tulla esimerkiksi lasten/oppilaiden jakaminen eri ryhmiin ja ajalliset porrastukset. Tärkeää on myös käsitellä erilaisia uskonnollisia ja muita vakaumuksellisia näkemyksiä ja vaihtoehtoja lasten/oppilaiden kanssa osana katsomuskatsomuskasvatusta ja katsomusaineiden opetusta. Näin lapset/oppilaat voivat ymmärtää esimerkiksi eri uskontoihin liittyviä hartauden harjoittamisen muotoja tai niistä pidättäytymistä, mikä voi osaltaan vähentää leimautumista.
KP: Jos koulussa tai päiväkodissa on 1 lapsi, niin miten uskonnollisia tilaisuuksia järjestetään yleensäkin niin, ettei tämä leimaannu?
ML: Vastuu järjestelyistä kuuluu varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäjille. Järjestelyt ovat luonnollisesti haastavammat, jos uskonnollisiin tilaisuuksiin tai toimituksiin osallistumattomia on vähän. Toisaalta julkisen vallan tehtävänä on edistää myös positiivisen uskonnonvapauden toteutumista.
KP: Miten uusilla OPH:n ohjeilla tosiasiallisesti toteutuu (uskonnottoman perheen) lapsen oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, oikeus pitää perheen maailmankatsomukseen kuuluvat asiat omana tietonaan ja kokemukseen, että lapsi on tasavertainen jäsen lapsiryhmässä?
ML: Vastuu yhdenvertaisuuden toteutumisesta on varhaiskasvatuksen ja opetuksen järjestäjillä. Ohjeet nostavat esille reunaehtoja toiminnalle. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan (EOAK/1825/2016) katsonut, että koulut voivat käsitellä uskonnollisiin tilaisuuksiin ilmoittautumistietoja. Tietojen käsittelyssä tulee noudattaa henkilötietolain säännöksiä muun muassa arkaluoteisten tietojen käsittelyn suunnittelusta ja hyvän tietojenkäsittelytavan noudattamisesta.
KP: Mitä tarkoittaa, että uskonnolliset tilaisuudet on järjestettävä erillään muusta toiminnasta?
ML: Uskonnollisista tilaisuuksista ja toimituksista ja niille vaihtoehtoisesta toiminnasta tulee ilmoittaa etukäteen ja niiden tulee selkeästi erottua muusta toiminnasta, kuten koulussa eri oppiaineiden opetuksesta.
KP: Mitä tarkoittaa:”Uskonnollisten tilaisuuksien ja toimitusten aikana on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa”? Tarkoittaako tämä samaa kuin ”jos mahdollista” vai onko aina järjestettävä käytettävissä olevin keinoin? Jos tämä tarkoittaa ensimmäistä vaihtoehtoa niin miten toteutuu lasten yhdenvertaisuus?
ML: Ilmaisu ”mahdollisuuksien mukaan” on suora lainaus eduskunnan perustuslakivaliokunnan mietinnöstä. Opetushallitus on korostanut ohjeissaan selkeänä pääperiaatteena, että päiväkodeilla ja kouluilla on mahdollisuus vaihtoehtoisen toiminnan järjestämiseen. Tämä varmistaa yhdenvertaisuuden toteutumisen.
KP: Tiedottaminen: onko edelleen mahdollista, että oppilaan huoltajat päättävät ilmoittaa oppilaan osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin tapauskohtaisesti vaikka koulu/päiväkoti vaatisi muuta?
ML: Huoltajat eivät ole sidottuja esimerkiksi lukuvuodeksi tai -kaudeksi antamaansa ilmoitukseen, vaan voivat halutessaan muuttaa sitä. Jos uskonnollisia tilaisuuksia on useita, huoltajat voivat valita niiden välillä tai päättää, että oppilas osallistuu niille vaihtoehtoiseen ei-uskonnolliseen tilaisuuteen.
KP: Opetuksen tulee olla uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta. Voiko päiväkoti tai koulu järjestää säännöllisesti uskonnollisia tilaisuuksi vaikka ne jo määritelmällisesti ja varsinkin säännöllisesti järjestettynä ovat uskonnollisesti sitouttavia?
ML: Päiväkodit ja koulut voivat järjestää uskonnollisia tilaisuuksia säännöllisestikin, kunhan niille on tarjolla vaihtoehtoista toimintaa, ja tilaisuuksista ja toimituksista ilmoitetaan riittävän ajoissa etukäteen.
KP: Lasten Keskuksen julkaisussa ”Varhaiskasvatus katsomusten keskellä” todetaan sivulla 137:
”Päiväkodin toimintaan voi sisältyä myös joitakin uskonnonharjoittamiseen viittaavia piirteitä, jotka eivät Opetushallituksen linjauksen mukaan ole uskonnonharjoittamista vaan kuuluvat esimerkiksi juhlaperinteisiin, kuten yksittäinen laulu, virsi tai joulukuvaelma.”
Onko OPH linjannut, mitkä virret tai uskonnolliset toimitukset ovat uskonnon harjoittamista ja mitkä ei vai onko tässä tulkittu väärin OPH:n ohjetta?
ML: Eduskunnan perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei koulun perinteiseen koulun juhlaan sisältyvän yksittäisen virren laulamisen johdosta juhlaa voida pitää uskonnon harjoittamiseksi katsottavana tilaisuutena. Juhla ei ole siis kokonaisuudessaan uskonnollinen tilaisuus, mutta yksittäisen virren laulaminen on uskonnon harjoittamista. Opetushallitus ei ole jakanut virsiä eri kategorioihin.
Kysymykset esitettiin alkuvuonna 2017 Educa-messujen aikaan. Tämän jälkeen laillisuusvalvojat ovat antaneet muutamia päätöksiä, jotka ottavat kantaa koulujen uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi helmikuussa päätöksen kanteluun, jossa käsiteltiin uskonnollisista tilaisuuksista tiedottamista vantaalaisessa koulussa. Koulun antaman selvityksen mukaan Wilma-viestissä, jossa huoltajia pyydetään vastaamaan huolettavan mukana kotiin tulevaan kyselyyn, kerrotaan, että niille, jotka eivät osallistu kristilliseen toimintaan, on tarjolla uskonnotonta, ajankohtaista, laadukasta ja opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Apulaisoikeusasiamies katsoi, että tämä tiedottaminen ei anna riittävää käsitystä tilaisuuden sisällöstä. Näin ollen huoltajille ei jää tosiasiallista mahdollisuutta arvioida kumpaan tilaisuuteen heidän lapsensa haluaisi osallistua. Päätös on kokonaisuudessaan nähtävillä täällä:
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/2685/2017
Huhtikuussa Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto antoi maaliskuussa päätöksen koskien erään koulun uskonnollisia tilaisuuksia, niistä tiedottamista, Virsivisaa, ET:n tuntien etäjärjestämistä, ruokarukouksia ym. Päätöksessään AVI toteaa, että huoltajat voivat ilmoittaa uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta kertaluontoisesti mutta heillä on oltava mahdollisuus myöhemmin muuttaa ilmoituksessa esittämäänsä kantaa. Koulussa ei tulisi myöskään lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia. Virsivisaa AVI suosittelee järjestettäväksi kerhotoimintana varsinaisen kouluajan jälkeen. Päätöksestä on tiivistelmä luettavissa Kantelupukin sivuilla:
https://kantelupukki.fi/rulings/lansi-ja-sisa-suomen-avi-22/