Ken ei kirkossa käy, sen pitää siivoustyötä tekemän!

Kaikki te vanhemmat, joilla on useampia lapsia. Tehkääpä joskus seuraava koe. Laitatte katraanne siivoamaan kotianne. Muutaman minuutin päästä keskeytätte muksujen askareet. Yhdelle sanotte, että hänen pitää jatkaa siivoamista. Muut otatte olohuoneeseen ja alatte keskustella siitä, miten tärkeää on puhaltaa yhteen hiileen. Ja mikä on tärkeää yleensäkin elämässä. Vähän siinä filosofoitte keskenänne. Laulatte muutaman laulun ja keskustelette lisää.

Tämä yksi yksinään siis koko ajan luuttuaa tupaa.

Tapahtuman jälkeen voitte sitten kysellä siivoamaan jääneeltä, että miltä tuntui. Oliko kohtelu oikeudenmukaista ja tasa-arvoista? Tunsitko olevasi arvostettu perheenjäsen?

Kantelupukin kautta kanneltiin AVIin taannoin tapauksesta, jossa erään koulun ne oppilaat, jotka eivät osallistuneet kevätkirkkoon, laitettiin siistimään koulun ilmoitustauluja. Vastineessaan rehtori selvittää, että koulua oli siivottu koko viikon ajan kevätjuhlia varten. Tämän lisäksi niille oppilaille, jotka eivät osallistuneet kevätkirkkoon, tarjottiin näin ”mahdollisuutta tehdä vielä viimeinen silaus koulurakennuksen kevätjuhlakuntoon laittamiseksi.”

Lainaus rehtorilta: 

”Jos osa oppilaista koki tämän tekemisen rangaistuksena, on koululla ja kodeilla vielä asennekasvatustyötä tehtävänä. Paikkojen kuntoon laittaminen yhteistä juhlaa varten opettaa ja ohjaa oppilaita pyyteettömyyteen ja epäitsekkääseen ajatteluun ja toimintaan, jotka ovat keskeisiä tavoitteita kasvatuksessa. Näitä asioita korostettiin myös pidetyssä kevätkirkossa.”

Tämä ei ole ainukainen kerta kun jossakin koulussa oppilaille tarjotaan siivousta jumalanpalveluksen rinnaikkaistilaisuudeksi mutta perustelut ovat omaa luokkaansa. Sinä joko osallistut jumalanpalvelukseen tai pyyteettömästi ja epäitsekkäästi siivoat sillä aikaa kun muut ovat jumalanpalveluksessa.

Opetushallituksen ohjeiden mukaan koulun on uskonnollisten tilaisuuksien rinnalle järjestettävä vaihtoehtoista ja mielekästä toimintaa, joka on luonteeltaan ja tavoitteiltaan mahdollisimman samankaltaista kuin siinä tilaisuudessa, jonka tilalla muuta toimintaa järjestetään. Vaihtoehtoisen tilaisuudet on myös järjestettävä siten, ettei lasten yhdenvertainen kohtelu vaarannu ja ettei leimautumista aiheudu. Minä nyt rohkenen väittää, että koulun siivoaminen suhteessa oman tunnustuksen mukaiseen hartaustilaisuuteen ei täytä em. kriteerejä.

Armeija-aikanani meidät uskonnottomat laitettiin siivoamaan yksikköä sillä välin, kun luterilaiset olivat kirkossa (tämä tapahtui onneksi vain kerran). Olin 19-vuotias ja täytyy sanoa, että tuntui siltä kuin Suomen armeija potkisi pakanallista monnia maiharilla vatsaan.

Miltä moinen mahtaa tuntua koululaisesta? Vaikkapa juuri koulunsa aloittaneesta ekaluokkalaisesta?

Kari Hännikäinen