Uskonnolliset tilaisuudet

 

Kouluilla ja iltapäiväkerhoilla ei ole velvollisuutta järjestää minkäänlaista uskonnon harjoittamista tai muita uskonnollisia tilaisuuksia.

Jos koulussa tai iltapäiväkerhossa kuitenkin on sellaisia, niihin osallistumisen ja mukana olemisen on oltava kaikille oppilaille aidosti vapaaehtoista, myös kirkkoon kuuluville. Peruskoululaisen osalta huoltaja ilmoittaa koululle tai iltapäiväkerholle, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin vai ei. Lukiolainen tekee ilmoituksen itse. Jotta uskonnollinen tilaisuus olisi aidosti vapaaehtoinen, siihen osallistuminen ei voi olla oletusarvo kenenkään oppilaan tai opiskelijan osalta.

Uskonnon harjoittamista on kaikki toiminta, jossa tunnustetaan uskoa. Sitä tehdään osallistumalla jumalanpalvelukseen, hartaustilaisuuteen tai muihin uskonnollisin menoihin, rukoilemalla, laulamalla virsiä tai käännyttämällä muita uskoon.

Oppilaita ei saa indoktrinoida uskontoon, eli uskovaisuutta ei saa juurruttaa oppilaiden mieliin. Siksi sellaisetkin tilaisuudet katsotaan uskonnollisiksi, joissa oppilaille puhutaan tunnustuksellisesti, vaikkei niissä olisi varsinaista uskonnon harjoittamista. Tunnustuksellista on kaikki opetus tai puhe, jossa Jumalasta, Jeesuksesta, enkeleistä tai muista uskonnon oppien mukaisesta puhutaan tosiasioina, siten että ne olisivat todellisia. Kaiken opetuksen on oltava uskonnollisesti sitouttamatonta, myös uskonnon opetuksen. Siten myös seurakunnan tai sen toiminnan markkinoiminen oppilaille tekee tilaisuudesta uskonnollisen niin, että sen on oltava aidosti vapaaehtoinen.

Kouluissa uskonnollisia tilaisuuksia ovat esimerkiksi:

  • koululaisjumalanpalvelukset
  • hartaustilaisuudet
  • uskonnolliset päivänavaukset
  • ohjatut ruoka- ja muut rukoukset
  • ohjattu virsien laulaminen                   sekä
  • kaikki sellaiset kokoontumiset koulussa tai kirkossa, joissa oppilaille suositellaan rukoilemista tai seurakunnan tai Jumalan puoleen kääntymistä taikka jotka muutoin ovat tunnustuksellisia tai uskontoon sitouttavia.

 

Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 2/2014 vp

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

 

Juhlat

 

Koulun ja iltapäiväkerhon kaikkien juhlien tulisi olla kaikille yhteisiä. Niiden pitäisi olla sellaisia, että kaikki oppilaat, uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta, voivat niihin osallistua. Ohjelmaan ei saisi sisältyä mitään sellaista, että vähemmistöön kuuluva oppilas tuntisi vakaumustaan loukattavan. Ohjelma ei saisi olla tunnustuksellista taikka uskontoon indoktrinoivaa tai sitouttavaa.

Juhliin voi sisältyä laulu tai esitys, jossa on uskonnosta peräisin olevaa sisältöä. Tällainen ohjelma tulisi kuitenkin esittää siten, ettei se ole luonteeltaan uskonnon harjoittamista. Siihen ei esimerkiksi saisi sisältyä kehotusta nousta seisomaan Jumalan kunnioittamiseksi. Juhlat eivät saisi olla hengeltään kristilliset, joten enimmän osan ohjelmasta olisi oltava maallista. Jossakin ohjelmanumerossa voi olla uskontoon viittavia elementtejä, kuten yleiseen kulttuuriperintöön kuuluva virsi tai esitys (esim. joulukuvaelma, Enkeli taivaan, Suvivirsi).

Varsinaista juhlaa ja todistusten jakoa ei saisi järjestää kirkossa niin, että tilaisuudessa on uskonnollista sisältöä. Koulun juhlan on oltava täysin koulun järjestämä, ei seurakunnan. Jos juhla joudutaan järjestämään kirkon tiloissa, kutsussa juhlaan on hyvä mainita, ettei tilaisuus ole lainkaan uskonnollinen, jottei kukaan jää pois juhlasta sen vuoksi että sen oletetaan olevan uskonnollinen tai seurakunnan järjestämä. Koulun juhlan jälkeen sen lisäksi voi olla kaikille vapaaehtoinen kirkossa järjestettävä uskonnollinen tilaisuus.

 

Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 2/2014 vp

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 18.11.2015 dnro 2469/4/14

 

Jumalanpalvelukset

 

Jos koulu järjestää jumalanpalveluksia tai muita tunnustuksellisia tilaisuuksia kirkossa, niiden on oltava kaikille aidosti vapaaehtoisia. Edes kirkon jäsenten tai uskonnon opetukseen osallistuvien ei koskaan ole pakko niihin osallistua, eikä opettaja saa painostaa tai edes pyytää ketään oppilasta osallistumaan. Niiden järjestäminen ei kuulu koulun tehtäviin, joten kouluilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta järjestää sellaisia. Yksinkertaisinta olisi, jos seurakunta järjestäisi koululaisjumalanpalvelukset koulupäivän jälkeen.

Jos koulu kuitenkin järjestää jumalanpalveluksia koulupäivän aikana, niille on aina oltava koulun järjestämä samankaltainen uskonnoton vaihtoehto, jota tarjotaan kaikille oppilaille. Vaihtoehto ei saa olla vain oppilaiden säilyttämistä koululla, vaan sen on oltava mielekästä ohjelmaa, joka ei tunnu syrjivältä tai rangaistukselta. Toiminnan tulee olla opetussuunnitelman mukaista toimintaa, ja se tulee määritellä lukuvuosisuunnitelmassa.

Koululla on vastuu oppilaiden turvallisuudesta. Ala-asteen oppilasta ei saa jättää valvomatta koulupäivän aikana.

 

Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 2/2014 vp

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

 

Aamunavaukset

 

Koulun aamunavausten olisi suositeltavaa olla kaikille yhteisiä. Jos avauksessa on yhtään uskonnollista sisältöä, ketään ei kuitenkaan saa painostaa osallistumaan siihen, vaan koulun on tarjottava mielekäs uskonnoton vaihtoehto kaikille oppilaille. Vaihtoehdon on oltava opetussuunnitelman mukaista toimintaa, joka on määritelty lukuvuosisuunnitelmassa.

Uskonnollisesta avauksesta pois jäävä oppilas ei saa erottua joukosta niin selvästi, että hän joutuu silmätikuksi. Uskonnoton vaihtoehto on hoidettava hienotunteisesti, siihen osallistuvia kunnioittavalla tavalla.

Juhlasaliin kokoontumalla pidettäviin uskonnollisiin aamunavauksiin soveltuvat samat ohjeet kuin jumalanpalveluksiin. Koulun keskusradion kautta kuuluvat uskonnolliset aamunavaukset eivät ole suositeltavia, koska niitä on käytännössä erittäin vaikea järjestää uskonnottomia ja toisuskoisia kunnioittavalla tavalla. Sellaista ei saa järjestää siten, että se kuuluu koko kouluun eikä oppilailla ole mahdollisuutta olla kuuntelematta sitä. Ei ole hyväksyttävää, että vaihtoehto osallistumiselle on korvien sulkeminen tai korvatulppien käyttäminen. Vaihtoehto ei myöskään voi olla käytävällä tai ulkona odottaminen, kun kaikki muut istuvat luokissa kuuntelemassa. Vaihtoehto ei saa tuntua hankalalta kävelemiseltä edestakaisin lyhyen avauksen vuoksi. Vaihtoehtoon osallistuvien on saatava kuulla kaikkia oppilaita koskevat loppukuulutukset.

Jos seurakunta pitää koulussa aamunavauksia, myös muille järjestöille on tarjottava tasapuolinen mahdollisuus pitää sellaisia. Julkisen koulun on oltava puolueeton suhteessa erilaisiin maailmankatsomuksiin.

 

Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 2/2014 vp

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

 

Ohjattu rukoileminen

 

Rukoileminen on aina uskonnon harjoittamista. Koulussa tai iltapäiväkerhossa ei saa siihen ketään koskaan pakottaa, tai painostaa olemaan mukana sellaisessa. Jos opettaja tai ohjaaja haluaa luokan rukoilevan ääneen, rukoilemiseen osallistumatonta oppilasta ei saa pakottaa olemaan samassa tilassa.

Opettaja tai ohjaaja voi pitää oppilaille hiljaisen hetken ennen ruokailua tai välipalaa. Sen aikana kukin voi halutessaan rukoilla hiljaa mielessään. Opettaja tai ohjaaja ei saa kehottaa kaikkia oppilaita rukoilemaan ilman että jokaisen huoltajalta on nimenomainen lupa siihen.

Opettajajohtoinen ruokarukouksen lukeminen on käytännössä erittäin vaikea järjestää siten, että se olisi kaikille aidosti vapaaehtoinen ja siihen osallistumattomia kohdeltaisiin hienotunteisesti ja yhdenvertaisesti, heitä leimaamatta. Oppilaiden jakaminen ryhmiin ja eri tiloihin ruokailun ajaksi sillä perusteella, osallistuvatko he ruokarukoukseen vai eivät, voi olla hankala hoitaa syrjimättä. Osaa oppilaista ei voi jättää ruokalan ulkopuolelle vain odottamaan rukoilun ajaksi tai määrätä käyttämään kuulosuojaimia. Heille pitäisi järjestää samankaltainen mielekäs ohjelmanumero. Siksi ohjattua ruokarukoilua ei olisi suositeltavaa järjestää ollenkaan kouluissa ja iltapäiväkerhoissa.

 

Perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 2/2014 vp

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

 

Virsien laulaminen

 

Virsi on laulettu rukous. Sen laulaminen on uskonnon harjoittamista. Ketään ei saa koulussa tai iltapäiväkerhossa pakottaa tai painostaa virsien laulamiseen tai olemaan samassa tilassa, jossa lauletaan virsiä. Oppilaiden kehottamista laulamaan virsiä koskevat samat periaatteet kuin kehottamista rukoilemaan. Oppilaalla on aina oltava mahdollisuus olla osallistumatta sellaiseen tilaisuuteen.

Musiikin tunneilla ei voi laulattaa oppilailla virsiä, koska oppituntien on oltava uskonnollisesti sitouttamattomia. Jos koulu on menossa jumalanpalvelukseen, jossa oppilaat laulavat virsiä, niitä ei saa harjoituttaa oppilailla oppituntien aikana. Yleiseen kulttuuriperintöön kuuluvia koulun juhlissa esitettäviä virsiä, kuten Suvivirttä ja Enkeli taivaan -laulua, voidaan harjoitella oppitunneilla ennen juhlaa.

Virsivisat ja muut virsien laulamiset on järjestettävä oppituntien ulkopuolella aidosti vapaaehtoisina tilaisuuksina. Opettajat tai seurakunnan työntekijät eivät voi laulattaa oppilailla virsiä peruskoulussa tai iltapäiväkerhossa ilman nimenomaista lupaa jokaisen huoltajalta.

Samat periaatteet koskevat muitakin selkeästi uskonnollisia lauluja.

 

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 18.11.2015 dnro 2469/4/14

 

Seurakunta koulussa

 

Monet koulut tekevät läheistä yhteistyötä seurakunnan kanssa. Seurakunnan nuorisotyöntekijät vierailevat kouluissa pitämässä paljon muitakin tilaisuuksia kuin aamunavauksia. He puhuvat joissakin kouluissa avajais-, päättäjäis-, tervetulais- tai ryhmäyttämistilaisuuksissa, järjestävät raamattuvisoja, osallistuvat leirikouluihin tai antavat kriisitukea oppilaille. Joissakin kouluissa he jopa pitävät omia oppituntejaan. Myöskin lähetysjärjestöt ja muut uskonnolliset ryhmät vierailevat kouluissa puhumassa ja järjestämässä konsertteja, teatteria ym. esityksiä.

Kaikki tällainen ohjelma on uskonnollista, jos siihen sisältyy puhetta esimerkiksi Jumalasta, Jeesuksesta tai rukoilemisesta. Sitä on myös oman uskonnon tai kirkon mainostaminen tai muiden uskontojen tai vakaumusten vähätteleminen. Koulussa ei saa olla oppilaiden käännytystä tai indoktrinointia, joten uskonnollista puhetta sisältävien tilaisuuksien on oltava aidosti vapaaehtoisia. Niihin sovelletaan samoja periaatteita kuin muihinkin uskonnollisiin tilaisuuksiin.

Avajais-, päättäjäis-, todistustenjako, tervetulais- ja ryhmäyttämistilaisuuksien tulisi olla kaikille yhteisiä, joten niihin ei saisi sisältyä mitään uskonnollista. Leirikoulut ja kriisituki on järjestettävä siten, että kaikkien oppilaiden vakaumusta kunnioitetaan eikä kukaan joudu kuuntelemaan uskonnollista puhetta vakaumuksensa vastaisesti. Niiden järjestämisessä ei myöskään saa syrjiä ketään oppilasta, joten niille on oltava samankaltainen uskonnoton vaihtoehto.

Koulun tulisi olla tasapuolinen yhteistyökumppaneja valitessaan. Seurakuntaa ei saisi suosia eikä päästää oppilaiden erityiseksi kasvattajaksi kouluihin. Muidenkin aatteellisten ryhmien tulisi päästä esittäytymään kouluihin seurakuntien rinnalle.

Koulun tulisi olla tasapuolinen myös suhtautumisessaan mainontaan ja ulkopuolisten tiedottamiseen koulun tiloissa ja tiedotusjärjestelmässä. Seurakuntien ja uskonnollisten järjestöjen mainontaa tulisi kohdella samalla tavalla kuin poliittisten puolueiden ja muiden järjestöjen mainontaa. Koulun on oltava neutraali suhteessa eri vakaumuksiin, joten se ei saa antaa kirkon tai seurakunnan vapaasti mainostaa tilaisuuksiaan kaikille oppilaille koulun seinällä tai Wilma-järjestelmässä. Markkinointiin oppilaalle on oltava oppilaan vanhemmilta suostumus. Opettajan tulee varmistaa, että mainosviestit pidetään erillään opetusmateriaalista, ja opettajan tehtävänä on ohjata oppilaita suhtautumaan erilaisiin materiaaleihin kriittisesti ja pitää huoli siitä, että palveluihin tutustutaan monipuolisesti.

 

Tiedottaminen

 

Jotta koulujen uskonnolliset tilaisuudet olisivat aidosti vapaaehtoisia, niistä on tiedettävä etukäteen. Jokaisesta tapahtumasta, jossa on tunnustuksellista uskonnollista sisältöä tai käännyttämistä tai joka saattaa sisältää sellaista, on tiedotettava hyvissä ajoin. Samalla on myös tiedotettava tilaisuuden uskonnottomasta vaihtoehdosta siten, että selvästi ilmenee sen olevan kaikille mahdollinen.

Uskonnollinen tilaisuus ei saa olla oletusarvoista ohjelmaa, johon oppilaat ohjataan ellei siitä ole pyydetty vapautusta, vaan molemmista vaihtoehdoista on tiedotettava tasapuolisesti.

Jotta valintatilanne olisi aito, molempien tai kaikkien vaihtoehtojen sisällöstä on oltava riittävät tiedot ennen ilmoittautumista. Ei siis ole riittävää, että vanhemmilta tiedustellaan kouluun ilmoittauduttaessa tai lukuvuoden alussa yleisellä tasolla, osallistuuko oppilas uskonnollisiin tilaisuuksiin. Heidän on tiedettävä, minkälaisia tilaisuudet ovat ja kuinka paljon niitä on. Jokaisesta uskonnollisesta tilaisuudesta, sen ajankohdasta ja sisällöstä sekä vaihtoehdon sisällöstä on oltava tieto, ennen kuin lopullisen päätöksen osallistumisesta voi tehdä.

Peruskoululla on velvollisuus huolehtia, että kaikki oppilaat osallistuvat siihen vaihtoehtoon, jonka heidän huoltajansa ovat ilmoittaneet. Lukiossa ja ammattikoulussa oppilas valitsee itse, mihin vaihtoehtoon hän osallistuu. Koulu voi edellyttää ilmoittautumista etukäteen. Koulu ei kuitenkaan saa vaatia kaikilta oppilasrekisteriin tietoa siitä, että oppilas aina osallistuu tai ei koskaan osallistu uskonnollisiin tilaisuuksiin. Tällainen tieto on arkaluonteinen, joten sen kirjaaminen rekisteriin on henkilötietolain vastaista, ellei siihen ole annettu nimenomaista suostumusta.

Koulu ei saa yrittää välttyä järjestämästä uskonnotonta vaihtoehtoa painostamalla kaikkia oppilaita osallistumaan uskonnolliseen ohjelmaan. Koulu ei saa vaatia perusteluja sille, ettei oppilas osallistu uskonnolliseen ohjelmaan. Koulu ei saa vähätellä tilaisuuden uskonnollisuutta ja sillä perusteella olla järjestämättä uskonnotonta vaihtoehtoa. Koulu ei saa antaa oppilaan vanhempien ymmärtää, että he ovat hankalia jos vaativat vaihtoehtoista ohjelmaa, vaikka sellaisen järjestäminen olisi työlästä. Opettaja ei saa suostutella oppilasta mukaan uskonnolliseen tilaisuuteen, koska se olisi alistetussa asemassa olevan henkilön painostamista.

 

Perusopetusasetuksen 9§

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Henkilötietolain 11§

 

Ilmoittautuminen

 

Peruskoulun oppilaan huoltaja ilmoittaa koululle, osallistuuko oppilas uskonnolliseen tilaisuuteen vai sen uskonnottomaan vaihtoehtoon. Huoltaja voi kouluun ilmoittauduttaessa tai aina lukuvuoden alussa tehdä pysyvän ilmoituksen, että oppilas aina osallistuu uskonnollisiin tilaisuuksiin tai että tämä ei koskaan osallistu sellaisiin. Tällainen pysyvä ilmoitus uskonnon harjoittamiseen liittyen on arkaluonteinen tieto, joten koulu ei saa vaatia sellaista kaikista oppilaista oppilastietorekisteriin merkittäväksi. Koulu voi merkitä tiedon rekisteriin ainoastaan huoltajan nimenomaisella suostumuksella.

Pysyvästä ilmoituksesta riippumatta huoltajalla on aina oikeus ilmoittaa koululle tapauskohtaisesti, mihin tilaisuuteen oppilas osallistuu, sen jälkeen kun koulu on tiedottanut sekä uskonnollisen tilaisuuden että sen vaihtoehdon sisällöstä. Jos huoltaja ei tee tapauskohtaista ilmoitusta, koulu voi olettaa oppilaan osallistuvan pysyvän ilmoituksen mukaiseen tilaisuuteen.

Koulu päättää, millä tavalla ilmoitukset tehdään.

Ilmoittautumisen joulukirkkoon tai sen vaihtoehtoon voi pyytää huoltajilta esimerkiksi seuraavasti: 18.12. klo 10 koululta lähdetään Kylän evankelisluterilaisen seurakunnan joulukirkkoon. Samaan aikaan koululta lähdetään vaihtoehtoiseen tilaisuuteen, joka on käynti Kylän taidemuseossa joulunäyttelyyn tutustumassa. Kaikkia huoltajia pyydetään ilmoittamaan 15.12. mennessä omalle opettajalle, kumpaan tilaisuuteen oppilas osallistuu.

Lukiossa opiskelija ilmoittaa itse, mihin tilaisuuteen osallistuu.

 

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen lukiossa

Henkilötietolain 11§

 

Iltapäiväkerhot

 

Perusopetuksen aamu- ja iltapäivätoimintaan sovelletaan samoja periaatteita kuin varsinaiseen koulupäivään, mitä tulee uskonnollisiin tilaisuuksiin. Jos seurakunta pitää iltapäiväkerhoa kunnan kanssa tehdyn sopimuksen nojalla, sielläkin on hoidettava kaikkia lapsia heidän perheensä vakaumusta kunnioittaen.

Uskonnottomien, toisuskoisten ja muidenkaan perheiden lapset eivät saa ilman huoltajien nimenomaista suostumusta osallistua uskonnon harjoittamiseen. Jos kerhossa on uskonnollista toimintaa, kuten esimerkiksi hartaushetkiä, ohjattua ruokarukoilua, virsien laulamista tai uskonnollista kasvatusta, siellä on aina kaikilla oltava mahdollisuus valita samankaltainen uskonnoton vaihtoehto. Vaihtoehdon on oltava mielekästä toimintaa ja aidosti kaikkien valittavissa, ilman että lapsi joutuu silmätikuksi tai muutoin tuntee itsensä syrjityksi.

Iltapäiväkerhon on helpointa järjestää toimintansa kaikkien lasten vakaumuksia kunnioittavaksi, jos se on täysin tunnustuksetonta. Esimerkiksi Helsingin opetusvirasto on sopinut kaikkien iltapäivätoiminnan järjestäjien kanssa, että kaikki toiminta on tunnustuksetonta ja poliittisesti sitoutumatonta.

Kunnan ostopalveluna järjestetyn iltapäiväkerhon valintaperusteiden on oltava yhdenvertaiset, eli sinne ei voi valita lapsia pelkästään kristityistä perheistä. Monille perheille seurakunnan iltapäiväkerho on käytännössä ainoa vaihtoehto, joten kerhossa on pystyttävä hoitamaan lapsia erilaisia vakaumuksia kunnioittaen.

 

Uskonnon opetus

 

Opetus koulussa ei saa olla uskonnollisesti sitouttavaa, ei minkään oppiaineen, ei edes minkään uskonnon.  Kaiken opetuksen on oltava objektiivista, kriittistä ja moniarvoista. Koulussa ei saa olla oppilaiden käännytystä tai indoktrinointia uskontoon, eli uskovaisuutta ei saa juurruttaa oppilaiden mieliin.

Uskonnon tunneilla on opetettava siten, että oppilaille annetaan kriittisessä hengessä yleissivistävää tietoa uskonnosta, sen tavoista ja historiasta. Oppilaat on tarkoitus perehdyttää uskontoon, ei opettaa uskovaisiksi – opetetaan uskonnosta, ei uskontoon. Tämä tarkoittaa sitä, että uskonnon oppeihin perustuvia asiota ei opeteta tosiasioina tai historiallisina totuuksina, eikä oppilaita opeteta tunnustamaan tai harjoittamaan uskontoa. Raamatun tapahtumia opetetaan kertomuksina, ei historiallisina tapahtumina, eikä Jumalasta, Jeesuksesta tai enkeleistä puhuta olemassa olevina.

Nykyisin markkinoilla olevista uskonnon oppikirjoista monet, varsinkin ala-asteelle tarkoitetut, ovat tunnustuksellisia. Opettajan on noudatettava opetussuunnitelmaa, eikä hän saa opettaa tunnustuksellisen oppikirjan mukaisesti.

Uskonnon opetukseen saa sisältyä uskonnon harjoittamisen muotoihin ja tapoihin perehdyttämistä. Oppilaita voidaan tutustuttaa uskonnollisiin toimituksiin, rukouksiin ja virsiin esimerkiksi kirkkoon tai moskeijaan tehtävän opintokäynnin aikana. Uskonnon oppituntien aikana voidaan lukea rukouksia ja kuunnella virsiä opetustarkoituksessa. Oppilaita ei kuitenkaan voi pyytää itse harjoittamaan uskontoa tai osallistumaan uskonnon harjoittamiseen kuten rukoilemiseen tai virsien laulamiseen. Oppilaita ei voi määrätä opettelemaan rukouksia tai uskontunnustusta ulkoa.

 

Opetushallituksen määräys Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 18.6.2014 dnro 1553/4/13

 

Elämänkatsomustieto ja pienuskonnot

 

Oppilas, joka ei kuulu uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi opiskella elämänkatsomustietoa eli ET:tä koulussa. ET on tällaisen oppilaan ensisijainen katsomusaine. Koulun on sijoitettava hänet ET-opetukseen, elleivät hänen huoltajansa ilmoita häntä evankelisluterilaiseen uskonnonopetukseen. Opetuksen järjestäjän, eli kunnan taikka yksityisen tai valtion koulun, on järjestettävä ET-opetusta, jos siihen on tulossa vähintään kolme oppilasta. Kaikki eri luokka-asteilla olevat oppilaat lasketaan tässä yhteen. Kunnallisen koulun kohdalla myös kaikkien kunnan eri koulujen oppilaat lasketaan yhteen.

Ortodoksioppilaille järjestetään oman uskonnon opetusta, jos on vähintään kolme oppilasta, jotka eivät mene luterilaiseen opetukseen, ja muiden vähemmistöuskontojen oppilaille, jos vähintään kolmen oppilaan huoltajat sitä pyytävät.

Jos oppilaita on vähän, opetusta ei välttämättä saa omassa koulussa. Opetus on kuitenkin järjestettävä mahdollisimman yhdenvertaisesti enemmistöuskonnon opetuksen kanssa. Peruskoulun oppilaalla on oltava tunneille maksuton kuljetus, jonka koulu tarvittaessa järjestää.

ET- tai vähemmistöuskonnon oppilasta ei saa syrjiä ylipitkien tai hankalien koulupäivien muodossa. Koululla on velvollisuus huolehtia oppilaan turvallisuudesta ja valvonnasta, jos oppilaalle muodostuu hyppytunteja tai jos opetus on toisessa koulussa. Tunteja ei saa laittaa lukujärjestyksessä päällekkäin niin, että oppilas jää paitsi jostakin muusta opetuksesta.

Jos oppilaalle ei järjestetä ET:n tai oman uskonnon opetusta, hänelle on järjestettävä muuta opetusta tai ohjattua toimintaa sen sijaan.

ET-opetukseen oikeutettu oppilas, joka osallistuu uskonnon opetukseen, saa siirtyä ET-opetukseen. Opetuksen järjestäjän kannalta on kuitenkin suotavaa, että siirtyminen tapahtuu kouluvuoden alussa.

Jos koulussa annetaan uskonnon ja ET:n opetusta yhdistetysti samassa ryhmässä (ns. Kulosaaren malli), opetuksessa on otettava huomioon, että jokaisen oppilaan katsomuksen mukaista opetussuunnitelmaa on noudatettava. Kaiken opetuksen on oltava täysin sitouttamatonta uskonnollisesti ja katsomuksellisesti, ja jokaisen oppilaan on saatava oman katsomusaineensa opetus. Siltä osin kuin eri opetussuunnitelmat ovat yhteneviä, eri katsomusten opetus voi olla yhteistä. Opetusryhmä jaetaan pienryhmiin eriävän opetuksen ajaksi.

 

Perusopetuslaki 13§

Lukiolaki 9§

Opetushallituksen ohje Uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen sekä uskonnollisten tilaisuuksien järjestäminen esi- ja perusopetuksessa

Asetus tuntijaosta

 

Yhdenvertaisuussuunnitelma

 

Jokaisen koulun on laadittava yhdenvertaisuussuunnitelma. Koulutuksen järjestäjän ja tämän ylläpitämän oppilaitoksen on arvioitava yhdenvertaisuuden toteutumista toiminnassaan ja ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin yhdenvertaisuuden toteutumisen edistämiseksi. Edistämisvelvollisuus koskee kaikkia laissa mainittuja syrjintäperusteita eli myös uskonnon, vakaumuksen ja mielipiteen perusteella tapahtuvan syrjinnän ehkäisemistä.

Yhdenvertaisuussuunnitelma voidaan tehdä erillisenä tai osana opetussuunnitelmaa.  Sen on oltava tehtynä 1.1.2017 mennessä.

 

Yhdenvertaisuuslain 6§