Länsi- ja Sisä-Suomen AVI 22

Kantelun mukaan länsisuomalaisessa koulussa oli jokaisen opettajan harkintavallan varassa, tiedusteltiinko huoltajilta osallistumisesta uskonnollisiin tilaisuuksiin. Koulu oli osallistunut Virsivisaan eikä sen vapaaehtoisuudesta oltu kantelun mukaan tiedotettu oppilaiden huoltajille. Kantelussa oli kyse myös ruokarukouksista sekä koulun ja seurakunnan yhteistyössä järjestämästä leirikoulusta, jossa leirin hartauksien ajaksi vaihtoehtoiseksi toiminnaksi oli järjestetty pallon potkimista. Lisäksi kantelu koski uskonnollisten järjestöjen ja yhdyskuntien vierailuja, joulujuhlia sekä päivänavauksia. ET:n tunnit oli järjestetty etäopetuksena mutta ko. luokkaan ei aina päässyt sisään.

Rehtorin mukaan uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta tiedusteltiin aina erikseen uskonnottomien lasten huoltajilta. Virsivisa ei rehtorin mukaan ollut uskonnon harjoittamista vaan opetusta ja suomalaiseen kulttuuri- ja juhlaperintöön tutustumista, eikä visaan liittynyt tunnustuksellisuutta.

AVI katsoo päätöksessään, että koulussa ei tule lukea ääneen yhteisiä ruokarukouksia, jos tämän seurauksena yksikin oppilas, jonka huoltajat ovat ilmoittaneen, ettei oppilas osallistu koulussa järjestettäviin uskonnollisiin tilaisuksiin, joutuisi osallistumaan rukoilutilanteisiin edes passiivisesti. Tämä johtuu siitä, että oppilaita ei voida ilman leimautumisen vaaraa siirtää toiseen tilaan rukoushetken ajaksi.

AVIn näkemyksen mukaan huoltajat voivat ilmoittaa uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumisesta kertaluontoisesti mutta heillä on oltava mahdollisuus myöhemmin muuttaa ilmoituksessa esittämäänsä kantaa. Lisäksi koulun on varmistettava, että kaikilla huoltajilla on mahdollisuus tehdä tämä ilmoitus uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta riippumatta.

AVIn mukaan Virsivisa on julkinen kilpailu, minkä vuoksi siihen osallistuvan oppilaan ja hänen huoltajansa suostumus on erityisen tärkeä. Visan ei voida katsoa rinnastuvan muihin koulun järjestämiin uskonnollisiin tilaisuuksiin, joihin riittää kertaluontoinen oppilaan huoltajan suostumus. Visaan on saatava nimenomainen soustumus. Lisäksi AVI toteaa, että tunnustuksellisen luonteensa vuoksi Virsivisaan osallistumisen on oltava vapaaehtoista kaikille uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta riippumatta.

AVIn mukaan Virsivisassa on kyse ennemminkin uskonnon harjoittamisesta kuin suomalaiseen kulttuuriperintöön tutustumisesta tai uskonnon opetuksen osasta. AVIn mukaan Virsivisa olisi perusteltua järjestää tilaisuuden luonteen vuoksi oppilaiden vapaa-ajalla esimerkiksi kerhotoimintana.

Seurakunnan kanssa järjestettävien retkien ohjelman on oltava AVIn mukaan sellaista, että kaikki oppilaat voivat siihen osallistua. Retkiä ja muuta opetukseen liittyvää ohjelmaa suunniteltaessa on kiinnitettävä huomiota siihen, opetukseen kuuluvien retkien tarkoitus on oppilasyhteisön yhteisöllisyyden ja oppilaiden hyvinvoinnin tukeminen ja kehittäminen. Tällöin on ongelmallista jos retkiin kuuluu paljon uskonnollista ainesta ja ohjelma suunnitellaan yhdessä seurakunnan työntekijöiden kanssa.

AVIn mukaan uskonnollisten järjestöjen ja -yhdyskuntien edustajat voivat vierailla koululla mutta sen pitää tapahtua uskonnotunneilla eikä järjestöjen esittelyn voida katsoa olevan koulun yleinen tehtävä.

AVIn mukaan jouluevankeliumi kuuluu suomalaiseen kulttuuriperintöön ja sitä voidaan pitää uskonnollisen suvaitsevaisuuden vuoksi hyväksyttävänä, jos siitä ei muodostu juhlan keskeinen sisältö. AVIn mukaan joulujuhlan suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota siihen, että koulun joulujuhla ei ole uskonnon harjoittamista, vaan kaikille oppilaille yhteinen opetukseen kuuluva juhla.

Koulun selvityksen mukaan, koulu järjestää uskonnollisia aamunavauksia viikoittain. AVIn mukaan tämä on paljon. Koulua sitoo vaatimus oppilaiden yhdenvertaisesta kohtelusta, mikä ei AVIn näkemyksen mukaan toteudu, jos yksittäiset oppilaat jäävät viikoittain pois yhteisestä tilaisuudesta. Koulun on AVIn mukaan kiinnitettävä huomiota siihen, että päivänavaukset eivät ole lähtökohtaisesti tunnustuksellisia, jotta kaikilla oppilailla on mahdollisuus osallistua niihin osana koulutyötä.

AVIn päätöksen mukaan osa suomalaisista joululauluista perustuvat kulttuurisista syistä uskontoon. Tästä syystä ne kuuluvat suomalaiseen kulttuuriperintöön, minkä vuoksi niitä voidaan laulaa musiikintunneilla. Kuitenkin on kiinnitettävä huomiota siihen, että tunneilla lauletaan muitakin kuin uskontoon perustuvia joululauluja.

ET:a voi AVIn päätöksen mukaan opiskella etäopetuksena mutta heitä ei voida tästä huolimatta jättää ilman valvontaa. ET:n tunteja ei myöskään voida korvata uskonnontunneilla tilanteissa, joissa koulunkäyntiavustaja on estynyt saapumasta paikalle.

Päätöksessä mainitut oikeusläheteet:

Suomen perustuslaki 6 §, 11 §
Perusopetuslaki 3 §, 6 §, 30 §
Hallintolaki 6 §
Yhdenvertaisuuslaki 2 §, 8 §
Perusopetusasetus 9 §
Valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta 2 §
OPH:n ohje ((OPH-56-2018)
Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanotto (dnro 3634/4/10)
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kannanotto (EOAK/2469/4/14)
EIT:n ratkaisu Grzelak v. Puola 22.11.2010
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet (dnro 3/012/2014)
Perustuslakivaliokunnan mietintö (2/2014 vp)