Perusoikeuksista
Uskonnonvapaus
Suomessa on voimassa uskonnonvapaus. Se tarkoittaa, että jokaisella on oikeus tunnustaa uskontoa tai vakaumusta, vaihtaa se, tai olla ilman sellaista. Se sisältää sen, että on oikeus harjoittaa uskontoa ja oikeus ilmaista vakaumus.
Uskonnonvapaus tarkoittaa myös, että kenelläkään ei ole velvollisuutta osallistua uskonnon harjoittamiseen. Ei vaikka henkilö olisi sen uskontokunnan jäsen, jonka uskonnon harjoittamisesta on kyse.
Ketään ei myöskään saa painostaa uskonnon harjoittamiseen. Järjestelyt, jotka leimaavat lapsen poikkevaksi uskonnon tai uskonnottomuuden perusteella, ovat hänen painostamistaan enemmistön uskontoon.
Uskonnonvapauteen sisältyy yksilön oikeus olla joutumatta tilanteisiin, joista voi seurata vakavaa leimautumisen vaaraa katsomuksen vuoksi. Negatiiviseen uskonnonvapauteen liittyy yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan ja valtion velvollisuus pidättäytyä omalla toiminnallaan aiheuttamasta tilanteita, joissa henkilön vakaumus paljastuu.
Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 18.11.2015 Dnro 2469/4/14
Uskonnonvapauteen kuuluu myös, että päiväkotien, koulujen ja iltapäiväkerhojen pitää kunnioittaa vanhempien oikeutta kasvattaa lapsensa omien vakaumustensa mukaisesti. Päiväkoti, koulu tai iltapäiväkerho ei saa kasvattaa tai opettaa lasta henkilökunnan uskontoon, elleivät vanhemmat sitä nimenomaisesti toivo.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 1. lisäpöytäkirjan 2 artikla
Lapsen kuulumisesta uskonnolliseen yhdyskuntaan päättävät hänen huoltajansa yhdessä. He voivat erottaa lapsen sellaisesta, vaikka itse jäisivät sen jäseniksi. Viisitoista vuotta täyttänyt lapsi voi itse erota huoltajiensa suostumuksella. Kaksitoista vuotta täyttänyt voidaan liittää tai erottaa vain omalla suostumuksellaan.
Yhdenvertaisuus
Suomessa kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia. Ketään ei saa syrjiä uskonnon, vakaumuksen tai mielipiteeen perusteella. Lasten tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti.
Päiväkodit, koulut tai iltapäiväkerhot eivät saa kohdella ketään eriarvoisesti uskonnon tai uskonnottomuuden perusteella. Niissä ei saa olla syrjiviltä tuntuvia järjestelyjä sellaisille lapsille, jotka eivät osallistu enemmistön uskonnon harjoittamiseen. Oppilaita tai perheitä ei saa kohdella halventavasti, jos he pyytävät uskonnonvapautensa kunnioittamista.
Lapsen oikeudet
Lasten yhdenvertaisuuteen sisältyy periaate lasten itsemääräämisoikeudesta. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Lapsen näkemykset on otettava huomioon hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. Lapsen iän ja kehityksen myötä hänen itsemääräämisoikeutensa pitäisi vahvistua siten, että päätösvalta asteittain siirtyy huoltajilta lapselle itselleen.
YK:n Yleissopimus Lapsen oikeuksista 12 artikla
Koulun tulee kunnioittaa asiaa arvioimaan kykenevän oppilaan omaa ilmoitusta siitä, ettei hän katsomuksensa vuoksi osallistu uskonnon harjoittamiseen. Kun kyse on oppivelvollisuusikäisestä oppilaasta, koulun on kuitenkin selvitettävä myös hänen huoltajiensa näkemys asiasta. Viimeistään yläkoulussa voitaisiin oppilaan katsoa olevan tarpeeksi kypsä päättämään itse, osallistuuko hän uskonnon harjoittamiseen.
Apulaisoikeusasiamiehen ratkaisu 13.11.2014 Dnro 3994/4/13
Puolueettomuus
Valtiolla on julkisen vallan käyttäjänä velvollisuus olla neutraali ja puolueeton suhteessa eri uskontoihin ja vakaumuksiin. Sen on kohdeltava tasapuolisesti kaikkia uskonnollisia yhdyskuntia tai maailmankatsomuksellisia suuntauksia. Tästä seuraa vastaava velvoite myös kunnille.
Julkisen vallan, myös kunnallisen, tulee turvata perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien kuten yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden toteutuminen.